22 -23.1 -11
Asuin murjussa, rannalla. Mökkini oli vanha ja muutenkin murjuinen, ilman ikkunalaseja ja rikkinäisillä verhoilla. Oli myrsky. Itskin yksin laiturilla, katsoen meren yli ja yhtäkkii minut imaisi jokin. Se oli tunneli, tai jopa liukumäki. Mustavalkoinen hypnoottinen tunneli vei mut leikkihuoneeseen
Telineestä minua tuijotti jokin. Menin lähemmäs ja BOH! eteeni tuli tyttö. Hänellä oli ruskeanpunaiset keskipitkät hiukset ja kuollut naama, likainen, kalpea ja särkynyt. Tyttö avas suunsa. sen kieli ulottui minuun asti. Hän kuiskasi korvaani sanoja kuolemasta, yksinäisyydestä, masentavista asioistta. Kieli tarttui kaulan ympäri ja kuristi. Huusin ja olin taas laiturilla. Oli vielä pahempi myrsky. Olin yksin laiturilla, itkin, otin pojun vedestä, tartuin ketjuihin ja revin ne kappaleiksi. Otin tiukan otteen ketjunpalasesta ja viilsin kurkkuni auki sillä. Heräsin.
Telineestä minua tuijotti jokin. Menin lähemmäs ja BOH! eteeni tuli tyttö. Hänellä oli ruskeanpunaiset keskipitkät hiukset ja kuollut naama, likainen, kalpea ja särkynyt. Tyttö avas suunsa. sen kieli ulottui minuun asti. Hän kuiskasi korvaani sanoja kuolemasta, yksinäisyydestä, masentavista asioistta. Kieli tarttui kaulan ympäri ja kuristi. Huusin ja olin taas laiturilla. Oli vielä pahempi myrsky. Olin yksin laiturilla, itkin, otin pojun vedestä, tartuin ketjuihin ja revin ne kappaleiksi. Otin tiukan otteen ketjunpalasesta ja viilsin kurkkuni auki sillä. Heräsin.
Kommentarer
Trackback
