27-28.1-11

Mä olin saanu duunii tatskaliikkeest, mutt Ronja oli siel kiusaamas, enkä pystyny tekeen töitä. Suutuin ja hakkasin sen. Tietysti se "loukkaantui" ja lähti ulos jalat paljaana jäälle keskelle cityä ja itki ja huusi ja lopulta kaatu. Ihmiset katto mua halveksuen. olinki yhtäkkii ite menos tatuoitavaks. Halusin enkelin, kädet ristissä, käsivarteen, mutt ei niillä ollu ku jotai vitun elefantteja ja lasten kuvia. Sitt Petra oli siel, piirtämäss sen kuvan. Valitsin jonkun tähden kai...Kokoajan keskeyttyi ku se rääpäle oli siin taas. -.-
Jotenki päädyin junaan. Kadotin toisen mun  punaisista kengistä ja menin ettiin sitä. Kysyin kondarilt eikä se uskonu vaik tiesin numeron/koon. Ne leikkas sen poikkimutt mun oli pakko nousta pois Kirkkonummella. Se kysy mun osoitteen, annoin sen ja näytin missä päi (vesitorni) Se oli Fafa?? Juoksin kotiin, olin vaa pyamassa, vihaan vaaleen sinisiä housujani ja nalle puh paitaa. Niillä piti kotiin asti, vastaan tuli joku gängi. Ne tarttu muhun ja raiskas. Heräsin alavatsa kipeenä (FLASHBACK)

22 -23.1 -11

Asuin murjussa, rannalla. Mökkini oli vanha ja muutenkin murjuinen, ilman ikkunalaseja ja rikkinäisillä verhoilla. Oli myrsky. Itskin yksin laiturilla, katsoen meren yli ja yhtäkkii minut imaisi jokin. Se oli tunneli, tai jopa liukumäki. Mustavalkoinen hypnoottinen tunneli vei mut leikkihuoneeseen
Telineestä minua tuijotti jokin. Menin lähemmäs ja BOH! eteeni tuli tyttö. Hänellä oli ruskeanpunaiset keskipitkät hiukset ja kuollut naama, likainen, kalpea ja särkynyt. Tyttö avas suunsa. sen kieli ulottui minuun asti. Hän kuiskasi korvaani sanoja kuolemasta, yksinäisyydestä, masentavista asioistta. Kieli tarttui kaulan ympäri ja kuristi. Huusin ja olin taas laiturilla. Oli vielä pahempi myrsky. Olin yksin laiturilla, itkin, otin pojun vedestä, tartuin ketjuihin ja revin ne kappaleiksi. Otin tiukan otteen ketjunpalasesta ja viilsin kurkkuni auki sillä. Heräsin.

RSS 2.0